Haluan puhua aiheesta, joka on jäänyt vähemmälle huomiolle. Sain viime talvena viestin, että yksi sieluni tehtävistä on auttaa muita surun keskellä. Samassa yhteydessä mainittiin kuolintapaukset. Viesti tuntui melko hurjalta ja minun oli vaikeaa alkuun ymmärtää tätä. Eteeni näytti tulleen aika isot saappaat täytettäviksi, ja tunsin asiaan liittyvän suurta vastuuta. Sysäsin asiaa syrjempään, mutta nyt viime aikoina se on muistunut uudestaan mieleeni. Moni meistä kantaa surua mukanaan. Kyseessä voi olla kuolema, mutta voit tuntea surua myös menetettyjen ihmissuhteiden, tekemättä jättämien asioiden tai sen vuoksi, ettet ole elänyt elämää omana aitona itsenäsi.
Kanavointeja tehdessäni erityisen tärkeitä hetkiä itselleni ja asiakkailleni on ollut yhteys edesmenneisiin läheisiin. Tämä oli myös syy, mikä sai minut itseni varaamaan ajan meediolle, kun en ollut vielä löytänyt omia taitojani. Kaipasin rakasta Taiga-koiraani ja halusin tietää hänellä olevan kaikki hyvin. Olin halunnut käydä näkijällä/meediolla jo kymmenen vuotta sitten, mutta en ikinä uskaltautunut. En tiennyt kehen voisin luottaa ja pelkäsin kuulevani jotakin ikävää. On hyvä tietää, että eettisesti toimiva näkijä ei koskaan pelottele. Huoleni osoittautui kohdallani täysin turhaksi. Osa viesteistä, jotka sain, olivat todella symbolisia ja minulla meni jonkin aikaa ennen kuin ymmärsin mitä ne tarkoittavat. Tämän takia yritän muistaa muistutella, ettei säikähdä, jos ei ymmärrä heti jotakin asiaa. Se voi selvitä myöhemmin.
Parasta kuitenkin oli, kun sain viestin koiraltani ja tiesin hänellä olevan kaikki hyvin. Kohtaaminen oli iso askel omalla polullani ja herätti halun alkaa tutkimaan ja harjoittelemaan selväaistien käyttöä ja tekniikoita energioiden kanssa työskentelemiseen. Halusin pystyä kommunikoimaan edesmenneiden kanssa ja vähitellen rohkaistuin auttamaan ja tuomaan lohtua muille. Minä tiedän, että se on totta ja mahdollista.
Koska olen uusi tällä alalla, minun palveluita on voinut olla haasteita löytää. Minua ohjattiin laittamaan yhteen Facebookin henkiseen ryhmään ilmoitus, jossa kertoisin auttavani yhtä henkilöä, joka on menettänyt läheisensä. Olin todella yllättynyt siitä, kuinka julkaisuun kertyi yli sata pyyntöä. Ymmärsin olevani tärkeän asian äärellä, mutta kuinka onnistuisin valitsemaan näiden joukosta sen, ketä autan? Halusin auttaa kaikkia! Yhtä kommenttia lukiessani tunsin sormessani todella selvän tuntemuksen, kuin joku olisi yrittänyt kiinnittää huomioni: "Valitse tämä! Minulla on asiaa hänelle".
Tein kanavoinnin, jossa viestintuoja kuvaili itseään tunnistettavasti ja välitti kauniin, rakkaudentäyteisen viestin. Kanavoinnissa tuli läpi myös toinen rakas edesmennyt. Hänestä huokui niin syvä ylpeys ja rakkaus kanavointia vastaanottavaa henkilöä kohtaan, että lopussa poskillani valui puhdistavat kyyneleet. Hetki, jonka pääsen todistamaan viestin välittäjänä on täynnä rakkautta, yhteyttä ja keveyttä.
Mikä helpotuksen tunne! Raskas taakka tippuu selästä, eikä tarvitse enää kantaa syyllisyyttä tehdyistä tai tekemättömistä asioista. Suru muuttaa muotoaan. Se ei tunnu enää niin painavalta. Kanavoinnin aikana pääsen myös aitiopaikalle todistamaan sitä riemua, kun edesmennyt saa yhteyden läheiseensä! He ovat kohtaamisesta aina todella iloisia. Moni on koittanut saada läheisensä huomion eri tavoin, mutta yleensä näitä ei olla huomattu, tai ne on kuitattu järkeistämällä asia. Tämän takia on tärkeää elää silmät auki ja katsoa maailmaa uteliain silmin!
Kuka sinulle tuo tänään viestin ja missä muodossa?
Jonna